Väritystä ja vohvelikankaita!

Eskarityttöni tuli perjantaina kotiin innoissaan päiväkodissa tehdyistä käsitöistä. Lapset olivat ommelleet vohvelikankaille! Omat edelliset vohvelikangaskokemukseni taitavat sijoittua jonnekin 90-luvun puoliväliin, joten nyt oli korkea aika pistäytyä kangaskaupassa hankkimassa kympillä kangasta ja ottaa neulat ja puuvillalangat esiin. En muistanutkaan, miten hauskaa kuvioiden pujottelu on (eikä vähemmän ommelleillekaan liian vaikeaa :))!

Aloittaessani en edes vielä ollut päättänyt, mitä olen aikeissa tehdä, mutta kun eilisillan kökötimme tyttöni kanssa sohvalla kumpikin keskittyen omaan ompeluunsa, päätin, että pyyhe on hyvä päämäärä. 

Kun kuviointi tuli tänä aamuna valmiiksi, otin ompelukoneen ja käänsin kankaan reunat ja lisäsin ylä- ja alapäätyhin pätkät pitsinauhaa. (Kannattaa muuten malttaa käyttää nuppineuloja tiuhaan!)

Yläreunan keskikohtaan tuli ripustuslenkki.

Ja kas kummaa: ei kulunut monta minuuttia, kun pyyhe oli jo silittämistä vaille valmis! :)

Tyttöni sen sijaan jatkaa edelleen omaa työtään käsittämättömän kärsivällisesti. Hän on kieltänyt minua kehumasta taitojaan, mutta teille voin kertoa hänen kuulemattaan, että ompelu edistyy huolellisesti ja hirmuisen hienosti!! :)

Lupaan laittaa kuvan valmiista työstä, kun sinne asti edetään. :) Lapsen kanssa tehdyt askartelut ja käsityöt ovat viikonloppupuuhia parhaimmillaan. Toinen yhteinen projektimme on ollut värityskuva, jonka ystäväni lähettivät viime viikolla. Olemme ottaneet sen aina välillä esiin, kun langat ovat alkaneet mennä liian tiuhaan tahtiin solmuun tai neula ei ole yrityksistä huolimatta osunut oikeaan kohtaan :D Värittäminen on tuonut uuden tyyneyden mieleen ja sitten ompelukin on jälleen edistynyt entiseen malliin!

Värikkäitä viikonloppupuuhia kaikille lukijoille! (Teitä on muuten jo melkoisesti, mikä on tehnyt minut tosi iloiseksi - kuten myös kuulemani kannustavat palautteet! <3 <3 <3 Kiitos!)