Raivauksen jatkokertomus ja tutustuminen KonMaritukseen

Raivausilta numero 2 tai paremminkin raivauspäivä, koska samoissa puuhissa on kulunut melkein koko lauantai. Joka kodin raivausoppaan luettuani tavaroiden kiertoonlaitto- ja järjestämisteoriat jäivät pyörimään mieleeni. Minua häiritsi se, etten ollut tutustunut KonMari-menetelmään kuin muutaman sivun verran. Miksi siitä puhutaan niin paljon ja miksi se puhuttelee niin monia? Oli ihan pakko ottaa selvää.

Ostin Marie Kondon kirjan ja nyt voin vertailla sen sanomaa aiemmin lukemaani. Enkä enää ihmettele, miksi tässä meidän materialistisessa maailmassa KonMari-menetelmä on aiheuttanut syviä huokauksia: se vaatii ja odottaa lukijaltaan tosi paljon. KonMari ei tunne mitään kultaista keskitietä tai harmaan eri sävyjä mustan ja valkoisen välillä. Jos aikoo noudattaa menetelmää, se on tehtävä täydellisesti.

Niille, joille japanilainen Marie Kondo ei ole tuttu, kerrottakoon, että hän on perehtynyt 15-vuotiaasta asti tavaroiden järjestämiseen ihastuttuaan kauniisiin ja siisteihin sisustuslehtien esittelemiin koteihin. Marie Kondo opettaa epäsiistejä ihmisiä siisteiksi ja hänen pääajatuksiaan on muun muassa, että...

"...samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja elämäsi."

"...saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita."

"...kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan."

KonMarissa on kaksi päätoimintoa: karsiminen ja säilytyspaikkojen valinta. Ensin täytyy karsia ja kaikki loppu riippuu siitä, kuinka pitkälle siisteydessä kukin haluaa mennä. Teorian mukaan täytyy karsiminen ja järjestäminen tehdä lajin mukaan eli esimerkiksi kerätä kaikki paidat lattialle yhteen pinoon, katsoa, kuinka monta niitä on ja alkaa sitten yksi kappale kerrallaan tehdä päätöksiä, jääkö vaate kaappiin vai ei. Marie Kondo ei kannata taukoja kuten Joka kodin raivauskirjan kirjoittaja Alasentie, vaan kehottaa viemään karsimisen yhtäjaksoisesti päätökseen. (Huh, eipä juuri armoa tunneta!)

Kokeilin tätä kuitenkin omassa keittiössäni keräämällä kaikki viinilasit pöydälle ja huomasin, että tässä kohti teoria toimii. Kun näin, kuinka monta lasia minulla oikeasti on, tajusin, ettei kotiini edes mahtuisi niin monta vierasta, että niitä kaikkia tarvittaisiin kerralla! 6 valkoviinilasia sai sillä samalla hetkellä lähtöpassit kirpputorikassiin.

Tänään iskin liinavaate- ja vaatekaappini kimppuun, mutta siinä kohti huomasin, etten osaa noudattaa samaa kriittisyyttä esimerkiksi käsipyyhkeiden kanssa. Niitä jäi kaappiin edelleen 10! Pukeutumistyylini perustuu myös pitkälti vaatteiden suureen variaatioon (en koskaan pue samoja vaatteita kahtena päivänä peräkkäin enkä laita täysin samaa asukokonaisuutta päälleni kahta kertaa saman viikon aikana), joten olen minimalismista vielä aika kaukana.

No, summa summarum, Joka kodin raivausopas on ehdottomasti enemmän minun makuuni. Marie Kondo on niin minimalistishenkinen, etten pysy hänen perässään. Silti olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisen pidä alistua asumaan huoneissa, jotka ovat kuin varasto. Siksi olen taas kasannut neljä isoa kassillista kirpputorille lähtevää kamaa, raivannut kuiva-ainekaapin ja viikkaillut vaatteet ja kodintekstiilit siisteihin pinoihin. Tältä näyttävät entiset katastrofipaikat:

On aika nostaa jalat ylös ja nauttia ilta tähän mennessä saavutetuista tuloksista :) Ja jäihän niitä viinilasejakin vielä niin, ettei palkintomaljaa tarvitse jalattomasta juomalasista siemaista...

P.S. Täten ilmoitan, että olen kynttilöiden ja servettien ostolakossa niin kauan, kunnes kaikki tähän mennessä hamstratut on käytetty..! Voihan himputti, mikä hamsteri osaan ajoittain olla!

P.P.S. En ole vielä joutunut ottamaan ainuttakaan haarukkaa tai veistä väliaikaispurkista (vai mikä tuumauslaatikko sen nimi oli). Olen siis pärjännyt sillä määrällä, jonka jätin käyttöön, wau!