Raivaamisen uudet aakkoset

Esittelin teille edellisessä kirjoituksessa Habitare-hankintani, joista yksi oli Suomen ammattijärjestäjät ry:n puheenjohtajistoon kuuluvan Elina Alasentien kirja Joka kodin raivausopas - ja sillä siisti (Paasilinna 2016).

Alasentien kirja on todella tervetullutta luettavaa - veikkaisin noin 90 prosentille meistä. Alasen kirja on sopivan suomalainen vastine KonMari-aatteelle, joka kaikessa japanilaisessa ehdottomuudessaan saattaa monesta tuntua kovalta ja ehkä liian raa'alta tai mustavalkoiselta. Alasentien kirjoitustyyli on sen sijaan napakka, mutta lukijaa ymmärtävä ja ihmisläheinen. (Myönnän kyllä, että olen lukenut Marie Kondon teoksesta vain osia, joten tyrmätkää, jos olen väärässä!) Alasentie antaa konkreettisia neuvoja, mutta myös ajatusvinkkejä raivauksen suorittajalle. Raivaamisella tarkoitetaan pienempään tavaramäärään siirtymistä ja sen järjestyksessä pitämistä. Raivaaja voi olla kuka tahansa tavallinen ihminen, jolla on jossain kohtaa kotiaan nurkka, joka on - kauniisti sanottuna - vetänyt hieman liikaa tavaraa puoleensa. :) Silti Alasentie kirjoittaa myös henkilöille, jotka kärsivät sairaudeksi luokiteltavasta pakonomaisesta tarpeesta kerätä tavaraa. Lukija voi itse pohtia, riittääkö omaan käytökseen tehtävät pienet muutokset pitämään kodin entistä väljempänä vai tarvitaanko tilanteen korjaamiseksi pidempikin prosessi.

Alasentie kehottaa esipuheessa lukemaan kirjan alusta loppuun järjestyksessä(olen samaa mieltä tästä hänen kanssaan näin tehtyäni viikonlopun aikana!). Mutta siitä huolimatta kerään tähän mielestäni parhaimmat oivallukset, jotka kirja tarjosi.

Ensinnäkin Alasentie näkee raivauksen prosessina, joka on eräänlainen polku. Se kulkee näin:

1. Viritellään ajatukset

2. Tehdään alkuvalmistelut

3. Selvitetään säilyttämisen syyt

4. Kyseenalaistetaan nuo syyt ja taivutetaan mieli luopumaan

5. Luovutaan eli raivataan

6. Toimitetaan turhat esineet kiertoon

7. Järjestetään säilytettävät esineet järkevästi

8. Opetellaan tavoille

Ei siis pidä suinpäin sännätä ja rymäyttää kaikki tavarat ulos kaapista, koska silloin vaarana on muun muassa väsähdys, homman keskenjääminen ja pikainen paluu aloituspisteen ahtauteen, jos vanhat tavat toimia ovat kuitenkin tallella. Raivauksessa on kyse suuremmasta ajatustyöstä eikä vain kaappien kevät- tai kesäsiivouksesta.

Ja kaikki kai tietävät tilanteen, jolloin järki sanoo, että jokin esine on tarpeeton ja joutaisi kiertoon, mutta tunne ei anna myöten heittää tavaraa pois. Tähän Alasentie tarjoaa ratkaisuksi ns. parkkeerauslaatikkoa. Laatikossa esineet odottavat raivauksen ajan, jonka jälkeen voit joko käydä uudelleen esineet läpi ja päätyä laittamaan ne kiertoon tai vaihtoehtoisesti sulkea laatikon kannen ja viedä sen vuodeksi varastoon. "Jos et ole vuodessa kaivannut tai tarvinnut laatikosta mitään, voit viedä avaamattoman laatikon kierrätykseen", Alasentie kirjoittaa. Voi myös käydä niin, ettet enää edes muista, mitä laatikon sisälle laitoit.

Jos luopuminen jossain kohti tuntuu vaikealta, itseltään voi kysyä: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos luopuisin tästä? Alasentie huomauttaa, että usein mielipaha, joka joskus liian herkästi kiertoon laitetun esineen kaipuusta syntyy on hyvin minimaalinen siihen ahdistukseen verrattuna, joka valtaa mielen, kun koti on liian täynnä tavaraa. Kaipuu tuskin kestää paria minuuttia kauempaa, mutta pursuavat kaapit hermostuttavat joka päivä moneen kertaan.

Viimeinen hyvä huomautus Alasentieltä on ihmisten valitettava taipumus säilyttää esineitä, joita ei tarvitse, mutta joista on joskus tullut maksaneeksi paljon eikä siitä syystä raaski luopua niistä. Tällöin kannattaa muistaa, ettei mennyttä rahaa saa kuitenkaan takaisin (kirpputorilla voi yrittää saada edes osan), joten mielipaha vain kasvaa rompetta säilyttäessä, koska se lisää tavarapaljoutta kodissa.

Täytyy myöntää, että Joka kodin raivausopas on aika mainio teos. Itselle tuli lukiessa heti mieleen useampi "kriisipaikka" omasta kotoa. Ne keskittyvät vaatekaapin lisäksi eniten keittiöön. Ruokailuvälinelaatikko ja kuivauskaappi - niiden parissa aion Alasentien teoriaa testata ensimmäisenä!

Ennen hommaan ryhtymistä tilanne näyttää tältä:

Eikä kuiva-ainekaapissakaan hurraamista ole :D

Pitäisiköhän ottaa ihan sellainen haastemeininki? Mitä itse voisit raivata ensiksi? Yhden hyllyllisen vaatteita? Lehtikorin? Sängynaluslaatikot?

Ja senkin opin lukiessa, ettei raivauksen tarpeessa oleva koti aina näytä sekaiselta. Se voi vieraan silmissä olla hyvinkin kaunis ja siisti. Kunnes tulee kurkanneeksi johonkin kaappiin tai laatikkoon...