Parvekkeen silmänilot

1970-luvuilla rakennettujen kerrostalojen parvekkeet ovat tavallisesti kapeanmallisia ja vastaavat pituudeltaan olohuoneen leveyttä. Pitkä, mutta kapea parveke on haastava sisustaa, mutta siinä on myös hyviä kohtia, joita olisi hullua jättää hyödyntämättä - kuten päätyseinä, johon katse ensimmäisenä kiinnittyy ja joka minun asunnossa näkyy koko ajan sohvalla makoillessa.

Tähän kohtaan tuli eilen illalla täytettä, kun sain apua betoniseinän poraamiseen  - kiitos apumiehelle! :) Valkoiseksi rapattuun seinään kiinnitettiin kaksi puusta tehtyä talohyllyä, jotka ystäväni teki pyynnöstäni pari vuotta sitten. Tämän postauksen seuraava kiitos menee toiselle käsistään kätevälle miehelle, joka yleensä kylläkin valmistaa puukkoja (http://www.puukkopekka.com), mutta jolta puutyöt taittuvat vähintään yhtä sujuvasti! Lähetin Pekalle vain muutaman mallikuvan, jotka olin jostain googlannut, ja suuntaa antavat mitat - et voilà! Valmiit hyllyt odottivat Keiteleellä hakijaa!

Toiseen hyllyyn pääsivät pelargonian juurtumassa oleva katkennut lehtivarsi ja yksi samettikukan taimi. Toisessa on talvella kuolemaa tehnyt köynnöskasvi (unohdan aina sen nimen), mutta joka siis kevään tullen kuitenkin päätti virkistyä ja kasvattaa itselleen uudet lehdet. Tammikuussa se oli jo viittä vailla lentämässä roskiin...

Emaliastian, jossa köynnös on, ostin kerran eräältä kotikirppikseltä, jota mökkimme lähellä asuva nainen piti tallinsa vintillä. Siellä olisi ollut retroilijoille löydettävää!

Parveketta pääsivät jo aiemmin koristamaan myös toissa talven Budabestin tuliaiset: keramiikkakukka ja -sienet. 

Löysin vielä valokuva-arkistoistani kuvan Budapestin kadulta, sen liikkeen edestä, jossa näitä keramiikkaesineitä myytiin. En tietenkään pysty enää palauttamaan mieleeni kadun tai saati kaupan nimeä, mutta jos Budabestin keskustan kujilla kulkee, näihin törmää jossain kohti takuulla. 

Arvaatte ehkä, miten vaikeaa oli valita värit, jotka kotiin tästä joukosta toisi ;) Siskoni oli tosi kärsivällistä matkaseuraa siinäkin kohti!

Eilen ja tänään on meillä pitkän, lämpimän jakson jälkeen ollut jälleen sadepäivät. Tyttöni kärsii siitepölyallergiasta ja eilen odotin nenä kiinni ikkunassa, milloin ensimmäiset sadepisarat saapuvat taltuttamaan ilmassa leijailevia keltaisia hippuja. Ja mikä tuoksu sateen tultua ulkoa tuli! Myöhään illalla oli vielä pakko käydä vetämässä parvekkeen edessä kukkivan tuomen voimakasta tuoksua sieraimiin... Ah, miten täyteläinen kesä täällä voi olla!