Juoksua, iloa, ystäviä, kirpputoria ja kierrätystä!

Viikonloppu toi tullessaan hauskoja puuhia! Meillä on vanhojen (työ)ystävien kanssa yhteinen iloisten supernaisten porukka, joka kulkee nimellä Juoksurinki. Ringin juoksuinto yltää maratoonarista satunnaiseen hölköttelijään ja joku kävelijäkin porukkaan mahtuu. Toisinaan osallistumme yhdessä juoksutapahtumiin niin, että kynnelle kykenevät juoksevat ja ne, joilla on aikaa liittyä seuraan, tulevat mukaan kannustamaan. Rinki tsemppaa, jos tossu ei ole viikkoihin noussut ja iloitsee, kun askel kulkee :) Tämä porukka on korvaamaton! Ringin tapoihin kuuluu "julkiintuminen", mikä tarkoittaa suunnitellun urheilusuorituksen paljastamista muille Facebookissa niin, että aiotun urheilullisen teon peruminen on aavistuksen korkeamman kynnyksen takana, mikäli lähtöhetkellä laiskottaisi :) 

Eilen Juoksurinki kokoontui nauttimaan yhteisestä iltalenkistä ja saunasta Rastilaan. Voi, miten rentoutunut olo näiden murusten kanssa taas tuli! <3

Saunan ja juoksun jälkeen ihailimme omenapuiden kukkia ja herkuttelimme auringonlaskuun asti :) 

Tänään aamulla starttasin jo yhdeksän jälkeen kirpputorille myymään. Olen pitkin talvea kerännyt kellariin vaatteita ja tavaroita, joille meillä ei ole enää tyttöni kanssa tarvetta ja kun viime viikolla kävin siskoni luona, sieltäkin lähti mukaan muutama kassillinen kierrätettävää. Oli kiva huomata, että päivän aikana kaupaksi menneet tavarat tuntuivat tuottavan iloa ostajille ja luulen niiden pääsevän käyttöön vielä pitkäksi aikaa. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, mutta kuusi tuntia jaksoin jutustella ystävällisten ihmisten kanssa ja tehdä kauppaa :)

Myyntipaikka oli Tehtaan toukokuu -tapahtumassa ja iloitsin siitä, ettei myyntipaikasta tarvinnut maksaa mitään. Pääkaupunkiseudulla kirppispaikkojen hinnat ovat karanneet käsistä, kun päivän myyntipaikasta täytyy monesti maksaa lähemmäs 30 euroa tai ylikin. En tykkää kiskoa käytetyistä vaatteista muutamaa lanttia enempää, joten en ole valmis maksamaan suurta hintaa pelkästä myyntimahdollisuudesta. Paljon kivempaa on antaa kamppeet kiertoon eurolla tai alle ja ajatella, että kaikki, mitä tulee on plussaa :) 

Ensi viikonloppuna on Siivouspäivä ja jos sää sallii, kannan loput vaatteet ja muut esineet sinne myyntiin. Silloin kyllä jään kotikaupunginosaan, koska täällä on aina riittänyt ihmisiä kilometrinmittaiselle kirpputorikujalle. Se on elävää kaupunkikulttuuria!

Oikeasti kodin tavarapaljoutta, joka nykyihmistä usein uhkaa, ei tehokkaimmin hallita eteenpäin myymällä vaan miettimällä ennen ostopäätöstä, mitä haluan tai todella tarvitsen. Esteetikon ostopäätökset eivät tietenkään perustu aina tarpeeseen eikä se ole tavoitteenakaan, mutta iloa ostoksen tulee tuottaa. Rumaa, turhaa ja tarpeentonta en osta. Kirpputorille meneviä vaatteita keräillessäni puolestaan mietin, mitä olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana ja mitä en. Jos jotain ei tule käytännössä koskaan puettua päälle, se saa lähteä. Kaksiossa on rajallisesti säilytystilaa ja minun ja tyttöni kaikki käyttö- ja liinavaatteet ovat kolmen kaapinoven takana - uskokaa pois! Kuten kaikki kodin järjestelyoppaat neuvovat, säilytystilan lisääminen ei ole oikea ratkaisu, kun kodista ei enää löydy paikkaa kaikelle. Parempi on miettiä, voisiko jostain luopua. Muuten asumisesta tulee loputonta lipastojen ja lisähyllyjen välissä puikkelehtimista. Minä olen päättänyt, että niin kauan kuin omaisuuteni mahtuu 58 neliöön plus kellarikomeroon, tilanne on hallinnassa. En tiedä, miten omakotitaloasujat pitävät kamamäärän kurissa, jos kotona on vaatehuonetta, autotallia ja ulkovarastoa, jonne voi työntää loputtomasti tarpeetonta tavaraa. Saati ne, joilla on sen lisäksi kesämökki! Se vaatii jo luonteen lujuutta, että tarpeellinen karsiminen tulee säännöllisesti tehtyä ;)

No, mutta kun jostain päästä luopuu, on myös ilo ottaa vastaan uusia juttuja. Viikolla sain siskoni lentäjämieheltä tuliaisen Japanista: keraamisen veitsen!

Tämä on aivan käsittämättömän terävä enkä ensimmäisen kerran tomaattia sillä leikatessa meinannut uskoa, miten ohuita siivuja sillä saa tehtyä! Kerrassaan nerokas keittiöväline! Keraamisen veitsen kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä jos sen kolauttaa johonkin, terä saattaa haljeta. Eikä tällaista aarretta halua hajottaa! En tiedä, myydäänkö näitä Suomessakin, mutta ennustan tuotteen tulevaa menekkiä. Keraaminen veitsi kun ei vaadi teroittamistakaan ja jos sitä ei kolhi, se on käytännössä ikuinen. 

P.S. Jaan vielä iloksenne tiedon, kuinka ainainen nuoruus ja kauneus säilytetään :D Mutanaamion avulla!! :D 

"Näihin kuviin ja tunnelmiin" päättyy tämä postaus! :D Kivaa viikonloppua, lukijat! <3 :)