Kiitokset päiväkodin tädeille sireenien kukkiessa

Posket punoittaa ulkoilmasta ja muutama kymppi jäi Siivouspäivän kirppikseltä käteen. Meidän lähikävelykatu oli tänään niin täynnä kirppismyyjiä, että välillä mietin, kumpia oli enemmän kojujen pitäjiä vai asiakkaita. Vettä ei ripsinyt, mutta muuten ilma oli niin hyytävä, että jouduin pukemaan omalta rekiltä lisää vaatetta päälle heti aamusta :D

Iltapäivällä teimme vielä retken Oittaan Angry Birds -puistoon, josta tyttöni tykkää kovasti. Oittaan leikkipaikka ja koko Bodom-järven uimarannan alue on ihana muistutus siitä, mitä kaikkea kivaakin verorahoilla rakennetaan. Tänäänkin paikalla oli monta, monta perhettä viettämässä vapaapäivää ja lapset nauttivat liikunnanilosta kiipeillessään, laskiessaan liukumäkiä ja pomppiessaan trampoliineilla! 

Sireenit olivat Oittaalla parhaassa kukassa enkä millään malttanut olla nappaamatta kahta pientä oksaa mukaani... Tiden mellan hägg och syren on taas tältä vuodelta hiipinyt ohi.

Oranssien neilikoiden vierustovereiksi tulivat violetit sireenit. Tuoksu on huumaava!

Iltaruuaksi paistoimme tuoreita silakoita, jotka maistuivat taivaallisilta ulkoilupäivän päätteeksi. Kalat saivat kuorrutukseksi korppu- ja ruisjauhosekoituksen sekä ripauksen suolaa ja sitruunapippuria.

Näiden kanssa lasi valkoviiniä ja makuhermot tulivat hellityiksi :) 

Viikon varrelta unohdin kirjoittaa yhdestä hyvin tärkeästä hetkestä. Tyttöni nimittäin päätti esikoulun ja koko ryhmä vietti tiistaina kevätjuhlaa. Lasten laulut ja toditustenjako olivat kertakaikkiaan mieleenpainuvia! 

Ja vaikka se on varmasti iänikuinen klisee, että vanhemmat ihmettelevät lastensa kasvua ja kehitystä, en taaskaan välttynyt ajatukselta, että tuossako se minun pikkuinen vauvani nyt tomerasti todistusta hakee? Ei ole kuin ohikiitävä hetki siitä, kun kannoimme häntä Naistenklinikan ajoliuskaa pitkin turvakaukalossa ensimmäistä kertaa kotiin. <3 Se pienen pieni nyytti, jonka pää ei ylettynyt lähellekään niskatyynyä... ja joka on ollut minulle ja isälleen kalleinta maailmassa joka sekunti syntymästään lähtien tai oikeammin jo odotusajasta asti. <3 <3 

Haluan jakaa teille vielä yhden kuvan, koska se kertoo mielestäni hyvin siitä työstä, jota varhaiskasvatuksen väki eli kaikki päiväkotien opettajat ja lastenhoitajat tekevät. Vanhempana olen arvostanut korkealle sitä mahdollisuutta, että olen voinut joka aamu lähes viiden vuoden ajan viedä lapseni hyvään, turvalliseen hoitoon päiväkotiin. Niinäkin aamuina, kun itse olen ollut kiireessä, stressissä ja puuskuttanut hikipäässä päiväkodin eteisessä, joku näistä huoltakantavista tädeistä on ollut vastassa ja toivottanut hyvää huomenta. Töihin on voinut lähteä hyvillä mielin, kun tyttö on jäänyt mielellään iloisten leikkien keskelle. Kun olen saanut eteeni kyselyitä, miten mielestäni päiväkodin toimintaa voisi kehittää, olen joka kerta kirjoittanut, että tärkeintä on hyvä perushoito. Lapsethan tarvitsevat eniten aikuisten aikaa, apua oikean ja väärän erottamiseen sekä kuuntelevia korvia <3 Syksyllä, kun pikkuiseni lähtee kouluun, toivon, että hänen eteensä tulisi yhtä kärsivällisiä ja turvallisia ihmisiä kuin tähän asti päiväkodissa ja esiopetuksessa!

Tällaisia mietteitä tänään :) Ja sitten jalkapallon aika!