Pala Espanjaa parvekkeella ja olemisen ihanuus

Silloin, kun ei ole mahdollisuus matkustaa jonnekin, missä niin mielellään olisi, täytyy ottaa muut keinot käyttöön! Kevätaurinko on saanut minut haaveilemaan jälleen Espanjan lämmöstä, mutta kun työt on vielä hoidettava, ei matka sinne ole juuri nyt toteutettavissa - niinpä rakensin parvekkeelle vähän välimerellistä tunnelmaa :) 

Tosiasiassa tämä ei ollut mikään eilen keksitty idea, sillä keltasävyiset tyynynpäälliset hankin jo Berliinin matkalta (ovat H&M Homesta, joten Suomestakin niitä saa) ja keltaisen kukkaruukun ostin Moko Marketista yli kuukausi sitten. Rungollisesta oliivipuusta kerroinkin haaveilleeni jo tovin ja eilen, kun menimme äidin kanssa Plantageniin, sellainen löytyi! Hintakaan ei päätä huimannut, kun puu maksoi vain 24,90e. Ei siis tule kauhea taloudellinen katastrofi, vaikka se ei meidän parvekkeella viihtyisikään... vaikka toivon toki hartaasti sen viihtyvän!

Olen varmasti ennenkin kirjoittanut siitä, ettei maltillisista resursseista (tilin saldo) tai rajallisesta tilasta (58 neliön kaksio) huolimatta kannata jättää sisustusideoitaan toteuttamatta. Pieneen tilaankin voi kekseliäisyytensä avulla saada mahtumaan monta kivaa juttua! 

Kerrostaloasujana minua usein häiritsee (tai ehkä ei häiritse, mutta olen tätä miettinyt), miksi sisustuslehdet ovat niin usein täynnä kuvia suurista omakotitaloista ja niiden valtavista huonetiloista, joihin mahtuu suuret sohvat, isot asetelmat ja valtavasti vaikka mitä. Todellisuudessahan suurin osa suomalasista asuu kaupungeissa ja niiden kerrostaloissa, jolloin asuinneliötkin ovat rajalliset. Lukisin ja katselisin niin mielelläni enemmän juttuja kivasti sisustetuista alle 70 neliön kodeista, joiden asukkaat ovat luoneet ihanan kotoisan tunnelman ilman useiden tuhansien eurojen budjettia ja ammatti-ihmistä apuna käyttäen.   

Omakin mielikuvitus on ollut viime kuukausina äärirajoilla, kun olen pohtinut putkiremontissa uudistuvan kylpyhuoneen materiaaleja. Eilen Laattapisteeltä löytyi kuin löytyikin oikea sitruunankeltaisen sävy - mikä helpotus! 

J pyöritteli silmiään nähdessään valitsemieni kaakeleiden värit, mutta hän onkin visusti skandinaavisen pelkistetyn (lue: musta, harmaa, valkoinen) värimaailman ystävä. Ei epäilystäkään, kuinka huonosti sisustusmakumme menevät yksiin ;) 

Plantagenissa oli myynnissä myös pioneita, joista kimpullinen kulkeutui meidän keittiöön viikonloppua värittämään. Kukat olivat kaupan kylmäkaapissa vielä lähes kiinni, mutta kun sain leikattua varsiin uudet imupinnat ja asetettua kukkavarret veteen, pionit avautuivat paljastaen koko kauneutensa. Ehdottomasti yksiä lempikukkiani! 

(Minulle tulee muuten pioneista mieleen aina ensimmäisen oppikirjamme julkistamisjuhlat, kun joku ystävistämme toi meille onnittelukukiksi pioneita. Niiden sävykin oli lähellä näitä kukkia. Miten kukkiin voikaan liittyä paljon muistoja!)

Vietämme kotona kiireetöntä viikonloppua enkä nyt keksi mitään tämän mukavampaa kevätväsymyksen keskellä. Parvekkeen ovi on auki, sisään virtaa raikasta aamuilmaa ja ovenraosta näkyy pieni pala Espanjaa. Näin on ihmisen hyvä olla <3

Valoisaa ja viihtyisää päivää jokaiselle teillekin, jotka tämän tekstin luitte! Ollaan vain ja köllötellään - sunnuntaina ihmisen kai harvoin tarvitsee saada mitään aikaiseksi... :)

Anna