Olohuoneen uusi verho
Olen kirjaihminen. Luen kaunokirjallisuutta, elämäntapaoppaita, puutarhakirjoja, elämänkertoja, iltasaduiksi niin kuvakirjoja kuin lastenromaanejakin. Omistan myös paljon kirjoja. Aiemmin kirjat olivat kahdessa kattoon asti yltävässä Lundia-hyllyssä, kunnes kyllästyin jatkuvaan pölyjen pyyhkimiseen. (Se ei ollut mikään pieni imurointiprojekti pari kertaa vuodessa!)
Kahden muuton jälkeen kirjani ovat päätyneet säilytettäviksi kellarissa pahvilaatikoissa. Olohuoneessa on ainoastaan kirjakaruselli, jonka kyydissä on uusimmat kirjat, ne joita juuri luen ja muutama sellainen teos, joihin palaan ja joita haluan selailla aika ajoin.
Monestikin olen kuullut sanottavan, että jos toivoo lapsensa kasvavan (kauno)kirjalliseen kulttuuriin, kirjojen tulisi näkyä kotona. Niin, että jos lapsen mielessä käy edes sekunnin murto-osan ajatus, että hän voisi ehkä lukea jotain, kirjavalikoima olisi heti käden ulottuvilla. Orastava innostus ei kaatuisi siihen, että luettavaa olisi lähdettävä hakemaan kirjastosta. Kirjahyllyn on katsottu olevan myös sivistyskodin symboli.
Olen etsiytynyt kirjahyllyasiassa jonkinlaiseen kompromissitilaan. Kirjakarusellin pölyistä puhtaana pitämiseen kärsivällisyyteni vielä riittää eikä se kahmaise liian isoa tilaa kaksion olohuoneesta, ja tytön omassa huoneessa on tilaa hänen kirjoilleen.
Löysin kirjahyllykankaan Eurokankaasta, ompelutin reunat siellä ja nyt ikkunan vieressä on "kirjahylly", joka ei pölyynny. Tai jos pölyyntyy, se on kopisteltavissa puhtaaksi tuuletusparvekkeella :)
Kangaskaupan myyjä kertoi, että eräs samaa kangasta hankkinut äidinkielenopettaja-asiakas oli todennut, että hänpä taitaa olla lukenutkin useamman kankaaseen painetuista teoksista. Minä en, mutta uutta lukuinspiraatiota verhosta takuulla saa!
P.S. Tässä muuten vanha kuva aiemmasta postauksesta, jossa näkyy kirjakaruselli eli pyörivä kirjahylly. Se oli iso investointi, mutta olohuoneeseen se sopii täydellisesti :)
Kommentit
Lähetä kommentti