Kaktuksista ja muista kodin kukista

Työni on vahvasti ihmistyötä ja tällä hetkellä se on todella kuluttavaa ja väsyttävää. Joka ikinen iltapäivä, kun avaan töistä tullessa kotioven, tuntuu taivaalliselta kuulla oman kodin hiljaisuus ja istahtaa olohuoneeseen sängyn laidalle. Jos aika antaa myöten eikä muita velvollisuuksia ole, tämä johtaa usein (ansaittuihin!) päiväuniin. Rauhan tunne ja se, ettei kukaan läsnäolollaan ärsytä tai stressaa mitenkään, tuntuu maailman parhaalta <3 (Tyttöni vilahtaa lähes aina saman tien omaan huoneeseensa leikkimään eikä hän muutenkaan ole stressinaihe vaan juuri päinvastoin. <3) 

Tätä taustaa vasten tuntuu myös kivalta työpäivien jälkeen lukea jotain sisustukseen tai muuhun vapaa-aikaan liittyvää höpönhöpöä. Yhtään ammatillista artikkelia en ole tänä syksynä kotona käsiini ottanut, koska en yksinkertaisesti ole jaksanut.

Eilen ovenraossa odotti uusi Deko-lehti (11/2016), jonka siskoni on kääntänyt minun osoitteeseen muutettuaan väliaikaisesti pois Suomesta. Kaktus- ja mehikasvihuuma jatkuu! Edellisessä postauksessa kirjoitinkin jo Tukholman kaktustarjonnasta Different Things -liikkeessä. Deko puolestaan kehottaa yhdistelemään erilaisia mehikasveja ja kaktuksia ikään kuin kollaasia tehden. Meidän keittiönpöydällä mehikasvi on sijoittunut ainoastaan pelargonian kukkien viereen, kun leikkasin viimeiset kukat talteen maljakkoon ennen kuin pelargoniat lähtivät automatkalle Korppooseen talven viettoon. Mutta onhan mehikasvi-pelargoniayhdistelmäkin kiva :D

Tukholman kaktusvillityksestä nappasin mukaani vain pienen kaktuksenmuotoisen posliinirasian ja sille kaveriksi vieläkin pienemmän keramiikkakaktuksen. Ne etsivät vielä vakituista paikkaansa, mutta kuvaan ne pääsivät olohuoneen sivupöydällä.

Kyllä kaktuksia kannattaa ehdottomasti harkita omaan kotiin, jos viherpeukalo ei ole osunut omaan nyrkkiin. Yhdessä jokin aika sitten katsomassani Strömsö-jaksossa myös sanottiin, ettei viherkasveihin ylipäätäänkään kannattaisi aina suhtautua niin, että niiden odottaa elävän kymmeniä vuosia. On ihan OK vaihtaa kodin kasveja esimerkiksi puolivuosittain tai vain silloin, kun silmät ovat kyllästyneet edellisiin. Vanhoja voi tarjota tuttaville, viedä työpaikalle eikä sekään liene maailmanloppu, jos joku yksittäinen kasvi joutuu biojätteen mukana Ämmässuolle.

Jos taas haluaa kasveista elinikäisiä ystäviä, ainoa keino on kokeilemalla etsiä juuri omaan kotiin ja sen kosteus-, lämpö- ja valo-olosuhteisiin parhaiten sopivat yksilöt. Oman kotini kestosuosikki on tyräkki, jonka alku on lähtöisin siskoni eräältä ystävältä jostain 1990-luvulta. Tyräkki on kiltisti kestänyt muutot ja kaikki paikanvaihdot. Ja edelleen se aika ajoin alkaa poksautella siemeniään pitkin olohuonetta! (Kun nappasin kuvan, muistin, että minullahan on niitä kaksi vierekkäin!)

Näin marraskuussa täytyy taas toivoa, että mahdollisimman moni huonekasvi pärjäisi kaamosajan yli ja jatkaisi kasvuaan kevätauringon alkaessa antaa lisävaloa.

Tsemppiä marraskuuhun lukijat! Etelän ensilumi ainakin ilahdutti minua :)