Missä ihminen on onnellisimmillaan?

 Jos saisi antaa vain yhden vastauksen, se olisi oma koti. Oman kodin ihanuus piilee siinä, että saa itse päättää millaisia asioita ja ihmisiä sinne tuo. Kodin ilmapiiriin voi vaikuttaa itse eikä oman kodin ovenraosta tarvitse päästää sisään ulkomaailman kiirettä, stressiä tai ylipäätään ahdistusta aiheuttavia asioita. Toki ne mielen mukana joskus sisään livahtavat, mutta kodin lämpö ja rauha alkavat heti sulattaa niitä pois, kun riisuu kengät eteisessä ja heittäytyy vaikka sängylle selälleen kuuntelemaan hiljaisuutta.

Luin taannoin jonkun viisaan kirjoittaman ajatuksen siitä, että lähellään kannattaa pyrkiä säilyttämään sellaisia ihmisiä, joista tulee hyvää energiaa ja joiden kanssa onnellinen olo lisääntyy. Raskaista ja kuormittavista ihmissuhteista kannattaa koettaa hankkiutua eroon tai ainakin pitää ne etäämmällä. Ajatus on mielestäni erittäin hyvä ja sama pätee kotiin liittyviin juttuihin. Kodistakin voi yrittää karsia ikävät asiat pois ja lisätä hyvää tekevien määrää. Tähän voi ihan oikeasti jokainen itse vaikuttaa!

Mitä ihmissuhteisiin tulee, esimerkiksi sukulaisia ja työkavereita ei tietenkään voi aina valita, mutta näidenkin ihmisten joukosta löytyy takuulla niitä tyyppejä, joiden kanssa voi tuntea olonsa mukavaksi - ja heidän seuraan kannattaa pyrkiä ja viettää vähemmän aikaa niiden kanssa, joiden lähellä verenpaine nousee ja ärsytyskynnys alkaa ylittyä. Kun sympaattiset, empaattiset ja iloiset ihmiset muodostavat valtaosan lähipiiristä, jokusen murisijan ja marisijan ikuiset negatiiviset puheenaiheet jaksaa hyvin ja heitä pystyy myös itse piristämään tai tarvittaessa tarjoamaan lohduttavan olkapään.

Onnelliseksi tekeviä paikkoja on kodin lisäksi tietysti paljon muitakin! Viikonloppuna yksi niistä oli jälleen Korppoo. Pääsin toteuttamaan "viherviettiäni" eli painamaan sormet multaan, ajamaan nurmikkoa, kitkemään ja haravoimaan. :) Kerrostaloasukille omakotitalon pihan hoitaminen on ihanaa ja innostavaa silloin, kun siihen pääsee käsiksi. Kotona parvekekukkien kastelu ja nyppiminen riittää tyydyttämään puutarhainnon, koska mahdollisuus puutarhahommiin ajoittuu usein työpäivien jälkeiseen aikaan ja muutakin on mukava ehtiä harrastaa :)

Puutarhajuttujen lisäksi ehdimme pyöräillä, saunoa, katsella merenrantaa (minä en ilman helteitä uskalla uimaan, hyvä jos sittenkään) ja nauttia hyvästä ruoasta Buffalossa. (Buffalo sijaitsee noin kilometrin päässä Korppoon keskustasta, vierasvenesatamassa.)

Yllätys, yllätys - päädyin samaan jälkiruokaan kuin viimeksikin :) :) 

Miten tällaisten maisemien ja tosi ystävällisten ihmisten keskellä voisi olla onneton? <3

Vaikka olen toisaalta kova kotihiiri, luonteeni on siinä määrin liikkuvainen, että nautin suuresti ajoittaisesta maisemien vaihtumisesta. Olen myös niitä ihmisiä, joiden ajatukset kulkevat parhaiten automatkoilla. Ohivilahtavat maisemat, vauhdintuntu ja taustalla soiva musiikki saa aikaan tunteen, että elämä menee omalla painollaan eteenpäin, oikeaan suuntaan. Niinhän se meneekin, mutta paikoillaan pysyessä sitä on tuhat kertaa vaikeampi tuntea. Tunnistatteko saman fiiliksen?

Kotimatkalla sain miesystäväni puhuttua ympäri (<3 <3) ja pysähdyimme ehkä yhteen Suomen vaikeimmin esiteltävissä olevaan sisustusliikkeeseen: Nummi-Pusulan Kasvihuoneilmiöön. Liikettä kuvaillaan sen nettisivuilla muun muassa sanoilla "hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta". Juu, mutta ottaisin kyllä hallitun ja hillityn kuvailusta pois! ;) Tavaraa oli niin järjetön määrä, että jopa minua hirvitti! Kasvihuoneilmiö ei liity millään tavalla minkäänlaiseen minimalismiin :D

Mikään ei kuitenkaan jäisi mieleen, jos kaikki kaupat olisivat samanlaisia! Valtavan tavaramäärän keskellä oli pakko pysähtyä miettimään, onko kaikille tavaroille maailmassa ihan totta joku, joka niitä tarvitsee? En tiedä, enkä ehkä usko, mutta hauskaa katseltavaa Kasvihuoneilmiössä riittää. Jos olisin ollut liikeenteessä yksin, minulla olisi varmasti mennyt paikassa koko ilta. Ehkä ihan hyvä, että astelin ajoissa ulos eikä kainalossa tuolla hetkellä ollut kuin tiheäreikäinen siivilä leivontaa varten ja yksi pelargonioilla kuvioitu kukkaruukku :) 

Näiden tuomisten kanssa palasin yhdessä ihanassa paikassa vietetyn viikonlopun jälkeen toiseen ihanaan paikkaan eli omaan kotiin. Ja niin palasi pikkutyttönikin mökkiviikon jälkeen <3 <3 

Illalla meidän piti viettää aikaa ihan vain kainalokkain <3 Tätä se onni ja onnellisin paikka on!