Juhannustunnelmia

Tämä juhannus poikkesi kaikista aiemmista totaalisesti! Meillä on monta vuotta ollut perinteenä viettää kaupunkijuhannusta samalla kaveriporukalla ja ne ovat olleet hauskoja ja helppoja - etenkin, kun porukan yhteinen lapsiluku on ollut viisi jo hyvän tovin. Ei pakkaamisrumbaa, ei ruuhkia, ei hikisiä automatkoja vaan kaunis, hiljainen kaupunki, grilli kuumana ja ystävät ympärillä. No, tänä vuonna uuden miesystäväni mukana päädyin Korppooseen ja sain kokea aidon saaristojuhannuksen <3 

Vantaalaiselle kaupunkilaistytölle juhannussalot, juomalaulut ja soutukilpailut eivät ole kotioloissa tulleet tutuiksi, mutta nyt oli aika tutustua niihin. (Himpun verran oli ikävä omia ystäviä, joille lähetin kyllä juhannustervehdyksen marenkikipon muodossa <3 Etenkin niinä hetkinä, kun kuuntelin korvat höröllään ympärillä käynyttä ruotsinkielistä keskustelua ymmärtämättä siitä juurikaan, mielessä kävi omat, rakkaat suomenkieliset kaverit <3 Mutta kielikylpy tekee hyvää aikuisellekin, uskon niin, ja mukavuusalueelta on poistuttava oppiakseen uutta!)

No, valmis juhannussalko näytti juhlapaikassamme tältä:

Sitä ennen koivunoksat piti sitoa kiinni salkoon niin, että puuosat peittyivät. Oksien jälkeen salkoon kiinnitettiin lippunauhat ja oksista sidotut pyöreät kranssit.

Valmiin salon ympärillä tanssittiin paikallisten miesten muodostaman bändin soittaman musiikin tahtiin. Perinteet elävät :)

Ennen juhannusjuomien nauttimista vuorossa oli myös neljän joukkueen soutukilpailu, jossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita :D Voittajajoukkue ei tainnut saada muuta kuin hyvän mielen, mutta sitä riitti sitten koko katsojakunnallekin! :) :) 

Ruokaa ja juomaa nautittiin pitkän pöydän äärellä yömyöhään ja laulu raikasi! Kiitos isännälle ja emännälle ja kaikille sydämellisille uusille ihmisille, joihin sain juhlissa tutustua! Tässä juhannuksessa riittää lähiötytölle muisteltavaa tuleviksi kuukausiksi :)

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa myös naapurikylän salkoa, joka oli yhtälailla kaunis.

 Kukkahulluna keräsin tien varresta pihapöydällekin kimpun ja kuvasin Korppoon kukkaloistoa, jotta talvella saa pidettyä kesän värit mielessä :)

Viimeisessä kuvassa on luonnon orkidealaji, jonka nimeä en valitettavasti muista, vaikka olen sen joskus googlannut. Nämä kukat kasvavat usein tien varsilla ja kukat, joita tällä reisulla kuvasin, osuivat silmiini juoksulenkillä. 

Puolivillien mansikoiden makuun pääsin myös: 

 Saaristossa on paljon kaupunkiympäristöön verrattuna erilaisia asioita. Yksi kiva paikka, jossa kävimme, oli esimerkiksi kirkonkylän ruokakaupan "sivumyymälä" yhden Korppoon sataman vieressä. Siellä oli myynnissä tavallisten tavaroiden lisäksi paikallisia tuotteita enkä muista, milloin olisin ollut yhtä siistissä ja tarkasti järjestetyssä kaupassa. Nykymarketit kun eivät yleensä ole mitään estetiikan ilotulitusta... 

Yksi kuva on pakko liittää tähän niiden ihmisten "iloksi", jotka välttelevät luonnon vesissä uintia kalojen vuoksi. Ei ehkä ihan turha pelko, kun katselee näitä haukien leukaperiä, jotka oli ripustettu Strömma Gårdin venevajan seinälle muistoksi saaduista vonkaleista... Siinä olisi Väinämöiselle kanteleaineksia!

Ennen tämänpäiväistä kotiinpaluuta, kävimme viettämässä eilen iltaa Buffalo-ravintolassa. Caesar-salaattia, ahvenia, etanoita ja kaiken kruunuksi jäätelöannos, jota ilman ei vain voi lähteä Buffalosta kotiin :) Auringon painuessa lähelle horisonttia merimaisema aina vain kaunistui.

Tänään ehdin napata kotimatkalla kuvan säilörehupaaleista, jotka sopivat tähän blogiin täydellisesti. Mikseivät kaikki viljelijät luota vaaleanpunaiseen...???

Toivon mukaan teillä muillakin on ollut kiva juhannus! Onhan Suomen keskikesä juhlimisen arvoinen asia - olivat juhlat sitten kaupungissa tai maaseudulla <3 <3