Tilkkupeitto valmistui, jipii!

Nyt pukkaa fiilistelyä, koska sain eilen valmiiksi yhden ehkä noin vuoden verran kesken olleen tilkkupeiton, jes! En ehkä saisi hehkuttaa asiaa, koska siskoni kritisoi blogiani liiasta positiivisuudesta ;) Mutta mä vaan oon tällainen hehkuttaja! Enkä halua vaivata muita marinoillani, kun on taas näin kivaa näytettävää! :) Eiköhän kaikkea negatiivista ole jokaisen elämässä ilman blogejakin riittävästi. Keskittykäämme täällä mukavampiin asioihin <3

Iso osa tilkuista on Vallilan kankaista, joita bongasin vuosi sitten kesällä Kodin 1:n alennusmyynnistä - siitä projekti itse asiassa starttasi. Tilkkutöitä varten ei yhtä kangasta kovin monta senttiä tarvitse. Tässä peitossa tilkut ovat valmiina noin 10cm kertaa 10 cm ja saumavaroja noin sentti suuntaansa.

Tykkään ommella tilkkutöitä, koska niitä tehdessä kankaisiin ei ehdi kyllästyä :) Vallilan tilkkujen lisäksi tässä peitossa on pari siskoni antamaa kangaspalaa. Tätini sen sijaan lahjoitti talvella minulle ison rullan ohutta vanulevyä, josta leikkasin peiton levyisen palan. Taustakangas on tummansinistä puuvillakangasta, josta äitini halusi päästä eroon. Taustakankaan värillä ei ole tässä väliä, koska ajattelin jättää peiton sohvan divaaniosan päällysteeksi tuomaan piristystä olohuoneeseen ainakin toistaiseksi.

Toinen lähipäivien käsityöpuuha on keittiönikkunan yläpuolelle päätynyt lehtikoriste, jollaisen tekoa olen jo kauan halunnut yrittää. Leikkasin lehdenmuotoiset palat kuviopahveista ja ompelin ne ompelukoneella pötköksi. Lehtien väliin jätin 1-2 sentin raot. Näitä näkee sisustuskaupuissa myytävän jopa 8 euron hintaa, mutta niitä ei kannata erehtyä hankkimaan niin kalliilla, jos itsellä tai jollain ystävällä on ompelukone. Tekemiseen ei mene kuin muutama kymmenen minuuttia ja jokainen osaa tämän! Omasta mielestäni pienikuvioiset pahvit näyttävät mukavimmilta eikä pahvin muodon tarvitse tietenkään välttämättä olla lehti.

Siskoni, joka tässä bloggauksessa on tullut mainittua jo pariin kertaan, on minulle tosi tärkeä. Meillä läheiset välit ja olemme paljon tekemisissä keskenämme. Olemme myös tosi onnekkaita, koska meillä lähes samanikäiset lapset ja olemme kiinnostuneita samoista asioista kuten käsitöistä ja parvekeistutuksista (sain muuten siskoltani hienon uuden kasvatin parvekkeelleni, kerron siitä pian!). Siskoni on mielettömän lahjakas lähes kaikessa, mihin ryhtyy. Hän on tosi fiksu, näppärä, tarkka ja huippuhuolellinen! Meidän suurin ero onkin luultavasti viimeistelytaidoissa: siskoni ei jätä käsistään mitään puolivalmista, kun minä taas olen enemmän innostuja, visionääri ja perustyön puurtaja kuin pilkunviilaaja. Teen töitä hyvin siihen asti, kunnes on aika tarkastaa homma vielä kerran. Silloin kärsivällisyyteni L-O-P-P-U-U. :D

Yksi siskoni taidonnäyte on tässä: 

Pyysin, että hän letittäisi osan etummaisista hiuksistani, mutta sainkin supermageen kahden letin kampauksen! :) En ihmettele, että letit ovat jo aika pitkään olleet muotia, sillä ne ovat niin käteviä. Harva vain osaa tehdä niin siistiä jälkeä kuin mun sisko <3

Kävin tänään erään ystäväni luona ja hän antoi mukaani kolme uutta puutarhakirjaa. Taidan sinnitellä valveilla vielä hetken, että ehdin lukea muutaman sivun... Muuten vain kauniita unia!