Kesä on keksintöjen aikaa

Ostin kioskilta yhtenä päivänä Talo ja Koti -lehden (6/2016). Sieltä löytyi idea-arkun täydennykseksi monta kivaa juttua ja eilen ryhdyimme tytön kanssa testaamaan ensimmäistä. Itse asiassa aloitin ensin homman yksin, mutta kun tyttöni näki, mitä puuhaan, hän halusi liittyä seuraan - ja mikäs siinä! Kaksin aina kaunihimpi :)

Olin harmi vain hankkinut ainoastaan yhden canvas-taulun, joten otimme toiseksi taulun taustaksi kartonkiarkin. Muuten työhön tarvittiin vesivärit, musta tussi, kangastilkkuja, helmiä, leimasimet ja liimaa. Mikään näistä ei ole pakollinen, koska tekniikkana voi käyttää mitä vain. Idea oli siis tehdä tilkuista taulu ja me valitsimme kesän kunniaksi pyykkipäiväteeman!

Viimeistään näitä kuvia katsellessa huomaa, miten paljon raikkaampi ja värikylläisempi tyttöni työ on! Lapset ovat ihania, kun he osaavat askarrellessakin antaa vain palaa! Kun leimasin-k tupsahtaa paperille  väärinpäin, päälle voi tussilla piirtää uuden :) Jos sama vahinko olisi käynyt minulle, olisin varmaan heittänyt koko homman roskiin! Me aikuiset olemme joskus niin ahdasmielisiä!

Nyt lomalla meidän koti näyttää aikamoiselta askartelupajalta, kun olen ollut laiska siivoamaan jälkiä. Välillä on vain niin mukavaa jättää tavarat levälleen ja jatkaa vaikka parin päivän päästä siitä, mihin työ jäi. Kahden tytön kodissa tähän on vara, kun palautetta ei tule muilta asukkailta ;)

Toteutin eilen myös erään toisen pitkään mielessä olleen työn: kahvikuppineulatyynyn. Sitä varten en hankkinut mitään uutta vaan kaikki tarvittava löytyi omista varastoista. Kahvikupiksi valitsin Zara Homen kukkakupin, jonka reunaan tuli kerran halkeama, kun kolautin sen tiskipöytään. En raaskinut silloin heittää kuppia pois ja nyt se sain arvoisensa käyttötarkoituksen!

Otin jo kuvat valmiista neulatyynystä ennen kuin huomasin unohtaneeni koristeorkideat, jotka olin suunnitellut liimaavani aluslautaselle. No, nyt nekin ovat paikoillaan :)

Laitan tähän myös kuvan ompelulaatikostani. Olen saanut sen aikoinaan lahjaksi äidiltäni, joka on perinyt sen isänsä veljeltä eli itse laatikko on peräisin jostain 1950-luvulta, jos ei jostain aiemmalta ajalta jo (äidin setä on syntynyt n. vuonna 1910). Ennen lahjan antamista, äitini oli tehnyt sen sisäkanteen ohjeet ompelijalle :) Ompelurasia on yksi osoitus siitä, kuinka paljon kannustusta olen kotoa saanut erilaisiin käsitöihin. Kaikki äidin puolen suvun naiset ovat tavalla tai toisella käteviä käsistään. Mummoni aikana ompelut ja neulomiset ovat tietysti olleet pakonsanelemaa hommaa, kun 1900-luvun Suomessa vaatteita yms. oli varsin vähän saatavilla. Sittemmin ompeluhommiin on ryhdytty aina ihan vain omaksi iloksi. :) 

Äitini on aikoinaan suorittanut jopa käsityön opettajan opintoja ja ilmeisesti sitä perua on hänen taitonsa tehdä vaatteita. Itse olen huono hahmottamaan kaavoja tai ylipäätään esimerkiksi virkkaamaan ohjeista. Tarvitsen aina jonkun joka näyttää, miten malli toteutetaan - sitten kyllä osaan jatkaa sitä :) Olen vanhan ajan kisälli-oppipoika -tyylin kannattaja ;)

Eilisen iltapäivän vietimme Porvoossa, jonka vanha kaupunki on nykyisin täynnä toinen toistaan kauniimpia sisustusputiikkeja. Vanhan Porvoon alue ei ole järin suuri ja ilman kauppoja se olisi kävelty aika äkkiä läpi. Mutta jos ostoksille intoutuu, siellä saa kulumaan helposti vaikka koko päivän! 

Eilen halusin ensisijaisesti päästä Porvoon ykkössuosikkiini: lahja- ja sisustusliike Kodin Kruunuun! Se on pienessä tilassa toimiva kauppa, joka on kirjaimellisesti pullollaan kaikkea kaunista maalaisromanttista tavaraa. Minimalistin kannattaa kulkea tästä ohi, mutta jos haluaa nähdä prinsessamaisen kauniita, vaaleita, kukkakuvioisia tai kimaltavia juttuja, äkkiä portaat ylös ja sisään! :)

Minä ostin yhden lasisydämen, aniliininpunaisia tuikkukynttilöitä ja silkkisen kirsikkapuun oksan. Oksa asettui maljakkoon eteisen pöydälle: 

Tiedän, etteivät kaikki ihmiset pidä lainkaan tekokukista, mutta minun mielestä nykyään niitä tehdään tosi kauniilla malleilla. Tavallisten viherkasvien rinnalla ne  takaavat, että koti kukkii ympäri vuoden. Samaiselta eteisen pöydältä, johon kirsikanoksakin päätyi, löytyy myös shamppanjanvärinen ruusukimppu, jonka hinta hirvitti ostohetkellä, mutta josta on riittänyt silmäniloa pitkäksi aikaa. Kuten ystäväni totesi, kun pohdin, raaskinko ostaa kimpun: "Se kestää ikuisesti ja samalla rahalla saa vain kymmenkunta marketin reilun kaupan ruusukimppua." Taas kerran oli järkevää luottaa ystävään <3 :)

Kaduilla kävelyn ja ostoksilla olon jälkeen kävimme kahvilla Porvoon Paahtimossa, jossa on kiva lasitettu terassi ja näköalat Porvoonjoelle. Kivaa oli niin kuin kahvilan suklaan kääreessäkin todettiin!

Aurinkoista päivää kaikille teille!