Merkintöjä Costa del Solilta
Päivät Espanjassa ovat kuluneet leppoisasti. Olemme keränneet rannalla simpukoita ja ottaneet aurinkoa uima-altaalla, syöneet hyvin ja käyneet katsomassa lempipaikkojamme tässä lähistöllä. Tämähän on meille kummallekin J:n kanssa jo vaikka kuinka mones kerta Aurinkorannikolla (J on jopa asunut täällä vuosia sitten) ja olemme tykästyneet kovasti mm. Marbellan Puerto Banukseen sekä Mijaksen pikkukylään, joka sijaitsee vuoren rinteellä aikalailla suoraan Los Pacosista ylöspäin. Kahden vuoden tauon jälkeen näitä kumpaakin oli ihanaa päästä taas fiilistelemään!
Mijakseen menimme toissailtana, kun aurinko oli jo laskemassa. Haaveilin etukäteen Mijaksen tunnelmallisista aukioista ja hiljalleen pikkukylän kaduilla käyskentelevistä ihmisistä, mutta aivan sellaista rauhaa ei ollutkaan tarjolla, sillä kylässä oli meneillään jonkin pyhimyksen kunniaksi vietettävä karnevaali. Paikalle oli pystytetty huvipuisto, musiikki raikui ja jopa burrotaksit (aasit) oli evakuoitu kaiken menon ja meiningin tieltä. No, näkymät alas merenrantaan olivat ennallaan ja kieltämättä karnevaalitunnelmassakin oli oma viehätyksensä. Auringon laskiessa katujen juhlavalaistus loisti kirkkaana valkoisten talojen välissä ja kauniiltahan se näytti.
Tänään ajoimme Puerto Banukseen, joka on tunnettu pröystäilevästä tyylistään. Luksusjahdit laitureissa, merkkiliikkeet rantakadun reunalla ja ylihinnoitellut ruokapaikat olivat kaikki aivan kuten ennenkin omilla paikoillaan. Puerto Banus on kuitenkin kaunis ja merivesi sen ympärillä kirkas ja turkoosi. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta söimme lounasta ohikulkevia ihmisiä katsellen ja viiniä nauttien.
Se täytyy Puerto Banuksen kunniaksi sanoa, että siellä ei näkynyt lainkaan samanlaista rakennusten rappeutumista kuin esimerkiksi Fuengirolan seutuvilla. (Johtunee asukkaiden paksummista lompakoista ja mahdollisuudesta huolehtia kotitaloistaan ja loma-asunnoistaan.) Buerto Panuksen talot olivat virheettömän valkoisia, katukivetykset kunnossa eikä roskia näkynyt missään.
Olen tämän viikon aikana miettinyt kovasti, millainen tulevaisuus Aurinkorannikolla yleisesti on muutaman vuosikymmenen päästä edessään, sillä 20 vuodessa siisteystaso ei ole ainakaan noussut (Puerto Banus poislukien). Loman parina ensimmäisenä päivänä pidin rapisevia maalipintoja ja epätasaisia katukivetyksiä rappioromantiikkana, mutta nyt en enää ole aivan varma, ovatko kuluneet vuodet sittenkään lisänneet näiden seutujen charmia vai päinvastoin. Jos ympäristöstä ei kyetä pitämään huolta ja taloja kunnostamaan, turistit saattavat lähteä etsimään aurinkoa pian muualta. En tiedä, kuinka paljon Espanjan talouden notkahdus kymmenen vuotta sitten tähän kaikkeen on vaikuttanut, mutta remonttimiehille täällä olisi monessa kohti töitä tehtäväksi. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan elämä täällä kehittyy.
Nyt hyvää yötä!
Anna
Kommentit
Lähetä kommentti