Maria Veitolan kirja

Kovin vähän olen kirjallisuuteen liittyviä postauksia blogiin kirjoitellut, mutta nyt on pakko tehdä yksi sellainen, koska Maria Veitolan kirja jäi pyörimään mieleen. 

Luin sen jo pari viikkoa sitten. Se oli pitkästä aikaa niitä lukukokemuksia, että opus oli pakko ottaa välillä jopa vessaan mukaan, kun sitä ei malttanut laskea käsistään. Maria kirjoittaa selvästi ja suorasti. Tarkasti ja hyvin avoimesti. Siitä pidän. Maailmassa on riittävästi kiertelyä ja kaartelua ja ihmisillä kyvyttömyyttä sanoa, mitä he todella tarkoittavat. Rivien välejä tuntuu toisinaan olevan enemmän kuin itse rivejä. 

Mitä sitten tapahtuu, kun kirja on hyvä? Marian kirjan kohdalla se tarkoitti huokauksia: "Oih, tuo on niin totta!",  "Kulta, kuuntele, mun on pakko lukea sulle tää kohta!" ja "Täähän on just niin kuin mä oon aina itsekin ajatellut!". Ja sitten merkittävät kohdat pitää merkata post it -lapuilla tai taittaa sivun reuna niin, että hyvään ajatukseen pystyy palaamaan.

Otan vapauden referoida tässä muutamaa tarkkanäköistä ja oivaltavaa kohtaa, mutta toivon tietysti, että nämä lainaukset ennen kaikkea kannustavat teitäkin tarttumaan kirjaan kokonaisuudessaan. Yksittäinen, muusta tekstistä irrotettu kohta kun ei ikinä pääse oikeuksiinsa, kun ympärillä oleva tarina puuttuu.

Tässä joka tapauksessa omasta mielestäni pari parasta juttua:  

s. 226 "Mä en myöskään tiedä, millaista on, kun oma ulkonäkö avaa ovia ja työmahdollisuuksia, ja olenkin keskittynyt kehittämään ammatillista osaamistani ja muita elämässä ja töissä tarvittavia taitoja, jotka eivät ole syntymäasetuksista kiinni."

Pelkästään jo tää termi "syntymäasetukset" on loistokeksintö. Siihen päälle ajatus energiansa keskittämisestä oikeisiin asioihin. Omasta mielestäni on ihan OK, jos joku tekee töitä kauniilla tai komealla ulkonäöllään, mutta kyse on enemmänkin siitä, pyrkiikö saavuttamaan asioita, joita toivoo omaan elämäänsä kuuluvan. On turhaa jäädä surkuttelemaan, koska vain aito yritys tuo asioita lähemmäs. Eikä tämä ajatus liity yksinomaan ulkonäköön, vaan kyse voi olla millaisista asioista vain. 

Seuraava Marian kirjoitus liittyy osittain samaan teemaan: täytyy osata tehdä valintoja ja kohdistaa aikansa ja energiansa hyviin asioihin. Valinnan tekemättä jättäminenkin on valinta.

s. 175 "On rohkeutta käyttää aikaa sellaisiin asioihin, joiden parissa tuntee kukoistavansa, ja olla hukkaamatta aikaansa niihin, jotka kuihduttavat. Tämä pätee myös ihmisiin.

On rohkeutta puhua muista ensisijaisesti hyvää. Koska muiden panetteleminen tai muille vittuileminen on useimmiten osoitus huonosta olosta ja itsetunnosta."

Jokainen tietää omasta lähipiiristään nämä heikkoitsetuntoiset tyypit! Samaan oireyhtymään liittyy jatkuva loukkaantuminen itsensä tai muiden puolesta. 

Ja vielä jaksamisesta:

s. 167 "Mutta kaikilla on omat kiireensä ja stressinsä ja tilanteensa ja loppujen lopuksi mun jaksaminen ei ole kenenkään muun vastuulla kuin mun itseni. Eihän kukaan muu edes voi tietää, missä mun jaksamisen rajat menee, paitsi minä itse."

Niin usein ihmiset toivovat, että joku muu ottaisi vastuun heidän jaksamisestaan. Se on inhimillistä ja apua täytyy osatakin ottaa vastaan. Mutta on myös tärkeää oppia tunnistamaan rajansa ajoissa (ei, en osaa tehdä tätä aina itsekään): jos väsyttää, ei pidä keksiä lisää syitä, miksi ei voi levätä - saati alkaa leikkiä marttyyria. On rohkeampi teko myöntää väsymyksensä, mennä lepäämään ja jatkaa hommia sitten. Ajoittaisilla päiväunilla voisi varmasti ehkäistä monta vakavampaa työuupumusta.

Lukekaa tämä kirja. Jos suunnitelmissa on kesälomalla lukea vain yksi teos, se on tämä.

Ihanaa aurinkoviikonloppua!

Anna