Pääsimme Tukholmaan!

Aamukahvin äärellä tutkittuamme tovin sääennusteita, päädyimme siihen, että Tukholmaan on paras suunnata tänään. Niinpä laitoimme veneen lähtövalmiuteen (tavarat niin, ettei mikään lennä tai tipu mistään, kaappien nupit kiinni ja koirahäkki paikoilleen) ja käynnistimme moottorit. 

Maarianhaminan Itäsatama on niin viihtyisä ja toimiva paikka, että sinne olisi toki voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta koska huomiseksi lupasi voimistuvia tuulia, ei odottelu olisi ollut järkevää. Onneksi ehdimme tyttöjen kanssa nauttia illalla sataman talven aikana remontoidusta naisten puolen saunasta ja suihkutiloista, joista nappasin pari kuvaakin. Nappiin osunut kaakeleiden valinta ainakin! 

Lähdimme Maarianhamiasta pikkuisen puolenpäivän jälkeen. Päästyämme avomerelle lähtöaika osoittautui juuri sopivaksi, sillä tuulta ei ollut nimeksikään ja veden pintaa keinuttivat ainoastaan vähäiset vanhat mainingit. Ja miten oudolta tuntuikaan yhtäkkiä katsoa ympärilleen, kun joka suunnassa näkyi vain merta silmien kantamattomiin!

Avomeriosuus ei meidän matkavauhdilla (27 solmua) kestänyt kovinkaan kauaa ja pian Tukholman uloimmat saaret alkoivat jo häämöttää horisontissa. Tulimme ohi Kapelskärin, Vaxholmenin linnan ja viimein Djurgårdenin rannan sivu Wasa Hamneniin. 

Hetken vekslailimme venettä ennen kuin löysimme sopivan laituripaikan. Meille on tärkeää, että veneestä on helppo kulku laiturille, sillä koiria täytyy käyttää pissalla useamman kerran päivässä. Muutenhan ne vahtivat reviiriään kiltisti veneen laidan yli kurkkien ja keräävät ihastelevia katseita ohikulkevilta ihmisiltä (ja sekös ranskanbulldoggien itsetuntoa hyväilee!)

Minua erityisesti satamiin saapumiset jännittävät edelleen, koska tunnen helposti epävarmuutta siitä, mikä köysi pitäisi milloinkin osata kiinnittää ensiksi laituriin ja millaisella solmulla. Onneksi J on kokenut veneilijä ja antaa hyvät ohjeet, vaikka aika usein saankin noottia liian hitaista liikkeistä. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että toiseksi veneilykesäksi homma sujuu minulta jo kohtuudella :)

Kun saavuimme Wasa Hamneniin, vettä satoi kunnolla ja taivas oli edelleen pilvien peitossa, mutta niin vain sää illaksi kirkastui ja auringonsäteet tavoittivat koko satama-alueen. 

Satamaisäntä kertoi, että täällä on ainakin kymmenen Amerikasta asti purjehtinutta venekuntaa. Yksi amerikkalaisista purjeveneistä on edessämme ja sitä katsellessa ei voi kuin miettiä, millainen seikkailu Atlantin ylityksen täytyy olla, kun Saaristomerikin jo tarjosi meille muutamassa tunnissa tällaisen elämyksen. (J ei hyväksyisi noin epämääräistä matka-ajan kuvausta, joten mainittakoon, että matkamme Maarianhaminasta Tukholmaan kesti aika tarkalleen 4 tuntia.)

Seuraavat päivät vietämme Tukholmasta nauttien. Ihanaa iltaa teille kaikille! <3 Matkakertomus saa pian jatkoa!

Anna