Anna ystävämme

Vihervaaran Anna, Anna Avonleasta, Anna ystävämme... ehkä joku muukin teistä on lukenut nuoruudessaan punatukkaisesta Annasta, joka rakasti tarinoita, eli täysillä sydämensä ääntä kuunnellen, joutui usein vaikeuksiin pirskahtelevan luonteensa vuoksi, mutta oli samaan aikaan niin rakastettava!

L.M. Montgomeryn kirjasarja oli suosikkini, kun olin noin kymmenenvuotias. Sain useamman Anna-kirjan lahjaksi kumisedältäni ja muistan edelleen, miten helppo Annaan oli samaistua, vaikka L.M. Montgomeryn tarina sijoittuu melkein sata vuotta aiempaan aikaan kuin missä itse silloin elin.

Viikko sitten J löysi Netflixistä Anna, A lopussa -sarjan, jossa seikkailevat samat henkilöt, mutta johon on käsikirjoitettu lisää tapahtumia ja juonenkäänteitä kuin mitä L.M. Montgomeryn kirjat sisältävät. Olen katsonut sarjan jaksoja jo ainakin kymmenkunnan ja ne ovat niin mukaansatempaavia! Anna on aivan kuin kirjoissakin: punatukkainen, iloinen, avoin ja omalla rakastettavalla tavallaan vähän höpsö. Sarjaa katsoessa tuntuu kuin lapsuuteni kirjan henkilöt olisivat heränneet eloon ja siirtyneet tv-ruudun toiselle puolelle.

Sarjaa katsoessa on tehnyt mieli mennä kaivamaan Anna-kirjat esiin laatikosta, jonne olen ne tallettanut, mutta koska kellarin tavarat ovat jo putkiremonttievakossa, kirjat ovat jossakin siskoni kellarin perukoilla. Joudun näin ollen odottamaan joulukuuhun ennen kuin pääsen selaamaan niitä. (Oikeasti taidan lukea ne kannesta kanteen uudelleen!) 

Ah, Annasta olisi niin paljon kirjoitettavaa! Nyt vasta jälkeen päin ymmärrän, että L.M. Montgomeryn kertomukset ovat omalla tavallaan vaikuttaneet omaan ammatinvalintaanikin... ei ole yhdentekevää, mitä nuorena lukee! :)

Vihervaaran Annan lisäksi valo on täyttänyt olohuoneen taas monena päivänä. Toukokuu on kaunista ja energistä aikaa enkä edelleenkään kadu sitä, etten koskaan ole laittanut olohuoneeseen sen kummemmin auringonvaloa rajoittavia verhoja - en etenkään nyt, kun parvekkeen edessä oleva tuomi avasi tänään kukkansa! Täydellinen ajoitus: äitienpäivä <3

 Kirjoittelen varmasti Annasta vielä lisää ja kesän aikana aion myös jakaa joitakin lukuvinkkejä, koska kesä on meille monelle lukemisen aikaa. Enää kolme viikkoa ja sitten itsekin pystyn keskittymään kaikkeen muuhun kuin työasioihin. Edessä häämöttää loma! Oi, miten odotankaan niitä pitkiä kesäpäivä, jolloin voi vain ottaa kirjan käteen, istahtaa sohvalle tai pötkähtää parveketuoliin ja lukea, lukea, lukea...

Tämän Esplanadin puistosta viime viikonloppuna ottamani kuvan myötä hyvää yötä ja voimia uuden viikon aloitukseen!

Anna