Kuinka kiireet unohdetaan?

Taas tekee mieli kirjoittaa aiheesta, jota sivusin viime kesänäkin: siitä, kuinka kiireisen talven ja kevään jälkeen ajatusten saaminen pois töistä ja edessä olevista hommista ei ole ihan helppoa. 

Meidän merimatkailu ja hiljaiset tunnelmalliset illat esimerkiksi Nauvossa (kuvat sieltä) ovat toki auttaneet asiaa, mutta silti mieli ja keho käyvät edelleen kahden viikon lomailun jälkeenkin pienillä ekstrakierroksilla. Huomaan myös, etten ole onnistunut siinä, mitä viime kesänä päätin. Minulla oli nimittäin vakaa aikomus pyrkiä downshiftaamaan arkipäiviäni ja varmistaa, etten ole tekemässä liian montaa asiaa kerrallaan niin, että to do -listat kalenterin välissä alkavat kasvaa kilometrien mittaisiksi. Mielenkiintoinen työ on kuitenkin tuonut eteen paljon mahdollisuuksia, joihin on ollut niin suuri himo tarttua, etten ole osannut sanoa ei. Ruuhkavuodet - ne todella ovat täällä, tässä ja nyt. 

Toisaalta olen ihminen, joka pitää tunteesta, että elämässä tapahtuu paljon asioita. Kaipaan haasteita ja minulla on useampia juttuja, joissa haluaisin kovasti vielä kehittyä. Yksi niistä on kirjoittaminen. 

Työhöni kuuluu aika paljon tekstien tuottamista, mutta se liittyy ammattiasioihin ja erilaisten materiaalien ideointiin ja kokoamiseen. Oppikirjatöitäkin on koko ajan meneillään. Tuntuu kuitenkin, että olisi niin paljon muitakin aiheita, joihin tarttua. 

Nyt loma-aikaan (jota on onneksi vielä yli 7 viikkoa jäljellä!) pyrin tavoittamaan sellaisen ajattelurauhan, että kirjoitusideatkin pääsevät kypsymään mielessä. Lupaan edelleen miettiä, mitkä asiat ovat aikavarkaita arjessani ja aion siivota niitä sivuun. Kaikkeen ei tarvitse eikä saa sanoa kyllä. 

Mikä sitten rauhoittaa ja rentouttaa? Tyhjät kalenterin sivut. Aamukahvi, kun aurinko vasta etsiskelee terävimpiä säteitään ja muut nukkuvat. Ystävät ja kaikki aika heidän kanssaan. Rakas, jonka kainaloon voi kömpiä vielä aamukahvin jälkeenkin, kun mihinkään muualle ei tarvitse olla menossa. <3

P.S. Onneksi on tämä blogi, jonne näitä mietteitä voi aina kirjoitella ja sillä tavalla tulee tyydytettyä ainakin osa tekstintuottamisen tarpeesta. Silloin, kun aloitin, en tainnut vielä edes ymmärtää, miten tärkeä sija Elämää eri väreissä -blogilla tulee elämässäni olemaan. Minnepä muualle olisin taas tänäkään aamuna kirjoitellut jos en tänne :)