Katse keväässä, ajatukset asuinpaikoissa

Tänään tilaisuuden tullen livahdin keskellä päivää työpaikaltani päiväkävelylle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä eteläisessä Helsingissä malta silloin pysyä pois meren ääreltä. Vaikka asunkin itse etäänpänä keskustasta lähiön rauhassa (Ihan totta, eilen juoksin iltalenkillä melkein päin peuraa!), on kivaa, että saan tehdä töitä yhdessä Helsingin kauneimmista kaupunginosista. Eikä merenrantaan työpaikaltani kävele kuin kymmenisen minuuttia...

Meren ja auringon lisäksi Eirassa liikkuessa ei voi olla ihastelematta arkkitehtuuria. Kivitalot ovat kauniita! 

Kadunkulmia katsellessa heittäydyin ajatusleikkiin: Missä talossa olisi ihaninta asua? Vaikka en kaipaakaan pois omasta nykyisestä kodistani, viihdytän itseäni samalla arvoituksella usein myös ollessani ulkomailla. On kivaa kuvitella, millaisia ihmisiä missäkin asuu ja tuntuisiko joku paikka oikeasti omalta? No, ei keskituloisen tavallista työtä tekevän tietenkään Eiraan tarvitse ikinä muuttaa, mutta mikään ei estä leikittelemästä sillä ajatuksella! :) 

Jos sattuu samoille kulmille, katse kannattaa nostaa kadusta ja kengänkärjistä ylös siksikin, että talojen ulkoseinien väripaletti Eirassa on vertaansa vailla. Jos esimerkiksi tykkää karkkiväreistä, mutta ei liian räikeissä sävyissä, miksi sisustukseensa ei voisi poimia värikarttaa Huvilakadun kiviseinien pinnoista: 

Annankadulla puolestaan mielestäni kauneinta on katonrajat:

Ja Fredrikinkadun tunnelma perustuu ohi rymisteleviin ratikoihin - vaikka on sielläkin toki upeita asuin- ja toimistotaloja!

Sitten, kun iltapäivällä pääsin oikeasti pois töistä, mietin edelleen, mistä minkäkin paikan henki kehkeytyy. Muistoilla on iso merkitys. Tapahtumat kytkeytyvät mielessä tiettyihin tilanteisiin - siihen, mitä missäkin on sattunut. Se, miltä talot näyttävät ja miten ne on rakennettu, on tärkeää. Tai kuka ne on rakentanut ja millaisia ihmisiä ajatellen. Silläkin on väliä, missä ihminen itse on syntynyt. Matkalla omille kotikulmilleni nappasin päivän viimeisen kuvan - kukista kuinkas muuten! :) 

(Voi kunpa, voi kunpa kevätkukkien aika kestäisi kauemmin! Minua ei takuulla ehdi kyllästyttää ennen kuin kevät kääntyy jo alkukesäksi...)